Koiraharrastus perheessäni alkoi vuonna 1996, kun ensimmäinen koiramme Hukka (Sua-Unit Hukka) saapui perheeseemme. Hukka oli rodultaan alaskanmalamuutti. Hukan saapuessa olin itse vasta 6-vuotias ja ensimmäisiä kokemuksiani rekikoiraharrastukseen liittyen oli se, kun istuin Hukan vetämän pulkan kyydissä järven jäällä. Kerran jopa tipuin pulkkani kanssa avantoonkin, mutta sekään ei intoa latistanut. Ei mennytkään kauaa, kun Hukka sai kaverin toisesta malamuutista eli Wahosta (Fi Ch Initqenu Waho) ja siitä sitten lähti koiralauma tasaisesti kasvamaan.

Ensimmäinen siperianhusky tuli kuvioihin mukaan vuonna 2005, kun pohjoisen lomareissulta tarttui matkaan Lefa (Hopevuoren Leif). Lefa oli hieno, vanha ja kokenut kilpa- ja safarikoira ja tuli meille eräältä safarikenneliltä valjakonvahvistukseksi ja eläkepäiviään viettämään.

Harrastan koirieni kanssa valjakkoajoa ja vuodenajasta ja hieman lumitilanteestakin riippuen koirien kanssa mennään joko kärryllä tai reellä tai kickbikella/kicksparkilla. Valjakkotouhujen lisäksi harrastan myös TOKOa eli tottelevaisuuskoulutusta ja olen käynyt myös Kennelliiton tottelevaisuuskoulutusohjaaja – kurssin vuonna 2009. Ensisijainen harrastus koirieni kanssa kuitenkin on valjakkoajo ja kaikenlainen muu luonnossa liikkuminen ja retkeily.

Kennelnimi Yaye-Non on myönnetty minulle vuonna 2008. Nimi ”Yaye-Non” tulee jo edesmenneen lellikkini Nanuqin (Mukluk Yaye-Non) virallisesta nimestä ja on potawatomia ja tarkoittaa ”nauravaa/naurua” ja mielestäni hyvin kuvastaa malamuuttien ja huskien iloista luonnetta ja on siksi kennelnimeksi valittu. Pentueita ei tähän kenneliin ole kuitenkaan vielä toistaiseksi syntynyt.

 © Joel Forsman
Index      in English      Info       Lauma      Pentuja      Kuvia      Taide      Blogi     Linkit
 © Tanja Loukusa
 © Tanja Loukusa