Perheemme koiraharrastus alkoi vuonna 1996, kun ensimmäinen koiramme ja samalla myös ensimmäinen alaskanmalamuuttimme Hukka saapui perheeseemme. Itse olin Hukan saapuessa vasta 6-vuotias, joten samalla pääsin myös kasvamaan malamuuttien parissa. Ensimmäisiä kokemuksiani rekikoiraharrastukseen oli, kun olin Hukan vetämänä pulkan kyydissä järven jäällä. Eipä pulkan tippuminen kerran avantoonkaan intoa latistanut, sehän oli vain hyvää karaistusta.

Koiramäärän kasvaessa hommattiin reki ja aluksi istuin reen kyydissä äitini Tuulan ajaessa ja ikäni karttuessa siirryin minäkin ajamaan.

Ensimmäinen siperianhusky meille tuli vuonna 2005, kun olimme lomareissulla koirien kanssa ja eräältä safarikenneliltä matkaamme jäi Lefa valjakonvahvistukseksi ja eläkepäiviään viettämään.

 

Tällä hetkellä koiralaumaamme kuuluvat malamuutit Nanuq, Nuki, Chena ja Kayimi sekä siperianhuskyt Takoda ja Pave. Paremmille metsästysmaille luotamme ovat poistuneet malamuutit Hukka ja Waho sekä siperianhusky Lefa.

Pääharrastuksena koiriemme kanssa on tietenkin valjakkoajo vuodenajasta riippuen joko reellä tai kärryllä, suksilla, kickbikella jne. Etelä-Suomen vähälumisista talvista johtuen käymme myös mahdollisuuksien mukaan pari kertaa talvessa vedätysreissuilla pohjoisessa.  

Valjakkojuttujen lisäksi harrastan Nanuqin, Nukin, Chenan, Kayimin ja Takodan kanssa tottelevaisuuskoulutusta. Olen myös käynyt Kennelliiton tottelevaisuuskoulutusohjaaja-kurssin ja pätevöitynyt koulutusohjaajaksi vuonna 2009.

Näyttelyissä käymme satunnaisesti ja koiramme osallistuvat tietysti myös kaikenlaiseen muuhun puuhailuun, osallistuen esimerkiksi metsäretkille kantamaan tavaroita omissa repuissaan ja toimien seurana. Myös muutamissa valjakkokisoissa olemme käyneet, mutta malamuuttien kanssa kisaaminen on vain leikkimielistä ja pääpaino vedätysharrastuksessamme on retkeilyssä.

Lopulta useamman malamuuttivuoden jälkeen alkoi tuntua, että tietoa ja käytännönkokemusta olisi kertynyt sen verran, jotta voisi ryhtyä harkitsemaan myös kasvatustoimintaa, vaikka opittava ei tietysti koskaan lopukaan. Kasvattajan peruskurssin kävin syksyllä 2006 ja kennelnimen Yaye-Non sain vuonna 2008. Olen allekirjoittanut SKL:n kasvattajasitoumuksen ja olen Kennelliiton, ALMA:n, SHS:n ja L-ukk:n jäsen.

Kennelnimi Yaye-Non tulee ykköslellikkini Nanuqin virallisesta nimestä ja potawatomiksi tarkoittaa ”nauravaa/naurua”, mikä mielestäni kuvastaa malamuuttien, ja toisaalta myös siperianhuskien, luonnetta hyvin ja on siksi kennelnimeksi valittu. Pentueita ei meillä toistaiseksi ole vielä ollut.